9.11 luennolla keskityttiin perusteellisemmin henkilöstövoimavarojen ja osaamisen johtamiseen vuorineuvos Reijo Karhisen, OP-Pohjolan entisen pääjohtajan vierailijapuheenvuoron myötä. Henkilöstövoimavarojen ja osaamisen johtaminen aiheena on erityisen lähellä meitä kasvatustieteilijöitä, sillä olemme oman pääaineemmekin puitteissa jo aiemmin tutustuneet esimerkiksi henkilöstön kehittämisen ja työssäoppimisen tematiikkoihin. Tätä aihetta katsomme siis varmasti oman taustamme vuoksi hieman muita aihealueita enemmän ikään kuin kasvatustieteilijöiden silmin. Reijo Karhinenkin painotti puheenvuorossaan jatkuvan oppimisen tärkeyttä osana nykymaailman muuttuvia vaatimuksia ja organisaatiokulttuuria; kaikki johtaminen on nykypäivänä muutosjohtamista ja onnistunut muutos lähtee yksilöiden ja organisaatioiden kyvystä oppia uutta sekä kehittää itseään ja omaa toimintaansa jatkuvasti.
Jatkuva muutos
Nykypäivän jatkuvan muutoksen, hektisen pikaviestinnän ja tehokkuuden arvostamisen aikakaudella odotus aina paremmasta asiakaskokemuksesta johtaa uudistumispakkoon, joka puolestaan oikein johdettuna johtaa menestykseen. Esimerkiksi digitalisaatio on johtanut siihen, että esimerkiksi ajan käsite on muuttunut - viestinnän odotetaan olevan nopeaa ja välitöntä. Ne, ketkä eivät pysy muuttuvien odotusten mukana, eivät myöskään pääse kehittymään kohti menestystä. Näin ympäristön luoma paine jatkuvaan oppimiseen organisaatioidenkin sisällä on ruokkinut jatkuvan muutoksen aaltoa.
Muutosta pidetään usein negatiivisena asiana, mutta oikeastaan se pakottaa organisaatiot ja siihen kuuluvat kehittämään itseään ja oppimaan uusia, parempia toimintatapoja. Näin ollen muutos pitäisi ottaa myös ensisijaisesti mahdollisuutena, vaikka ymmärrettävää onkin väsyä alati jatkuvaan pakonomaiseen muutoksen kierteeseen. Muutos kuuluu kuitenkin olennaisena osana ihmisyyteen ja olemiseen, eikä yksikään ihminen tai organisaatio pysy täysin muuttumattomana läpi elämänsä. Aidoimmillaan muutos on, kun se lähtee yksilön oppimisesta ja johtaa ajattelutapojen ja käyttäytymisen uudistumiseen. Muutosjohtamista itsessään käsittelemme lisää erillisessä blogipostauksessa, mutta tässä Reijo Karhisen vierailijapuheenvuoroa koskevassa postauksessa tuomme näin jo esille joitakin muutosjohtamista koskevia seikkoja.
Karhisen mukaan työntekijän tärkeimpiä työelämätaitoja onkin valmius oppia uutta. Kasvatustieteilijänkin näkökulmasta tämä kuulostaa oikealta, sillä suurin osa työelämässä tarvittavasta ja hyödynnettävästä osaamispääomasta opitaankin vasta itse työssä sitä tekemällä. Karhisen mukaan myös hyvä johtaja osaa ja uskaltaa uudistua myös itse ja
vasta sen jälkeen johtaa henkilöstövoimavaroja kohti organisaation
muutosta, joten edellä mainittu oppimisen valmius työelämätaitona koskee yhtä lailla johtajaan kuin johdettavaankin.
Karhinenkin puolestaan painottaa sitä, että kaikki johtaminen on loppujen lopuksi pohjimmiltaan viestintää. Hän lisää, että luottamukseen perustuva kulttuuri organisaatiossa lisää muutosälykkyyttä ja mahdollisista muutoksista olisi hyvä keskustella ja tiedottaa organisaation sisällä mahdollisimman paljon. Kuitenkin nykypäivän lainsäädäntö esimerkiksi asettaa hyvin tarkat rajat esimerkiksi yhteistoimintaneuvotteluiden käynnistämisestä ja siitä tiedottamisesta. Tällaisen lainsäädännön vuoksi monet organisaatiot ja niiden johto ovat erityisen varovaisia tiedottamisen ja muutoksista keskustelemisen suhteen, mikä ei välttämättä ole kovin toivottava asia.
Somekeskustelu
Viestintää on helppo ja nopea toteuttaa nykypäivänä myös sosiaalisessa mediassa ja muun pikaviestinnän kautta. Karhinen käsittelikin luennolla muun muassa omaa twitter-uraansa ja aktiivisuuttaan sosiaalisessa mediassa. Keskustelua käytiin myös toisen luennoijan Anu Puusan ja Karhisen välillä siitä, että sosiaalisessa mediassa on sinne kerran lähdettyään oltava aktiivinen jo oman professionsakin puolesta. Tästä syystä Puusa ei ole halunnut lähteä sosiaalisen median maailmaan mukaan, mutta Karhinen puolestaan viettää päivittäin tunteja päivittäen esimerkiksi suuren suosion saanutta twitter-tiliään. Tämä keskustelu oli mielenkiintoinen ja hyvin ajankohtainen, sillä nykyään melkein jokaisen tosiaan oletetaan olevan aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja käyttävän siellä paljon aikaansa. Tämän oletuksen myötä raja vapaa-ajan ja esimerkiksi työn välillä hämärtyy ja monien asiantuntijoiden odotetaan käsittelevän ja ottavan kantaa ajankohtaisiin aiheisiin myös vapaa-ajallaan. Tästä syystä on ymmärrettävää, ettei sosiaalisen median pyöritykseen halua välttämättä ollenkaan lähteä mukaan.
Digitalisaatio ja sosiaalinen media tulisi kuitenkin Karhisen mukaan nähdä erityisesti mukaavuustekijänä; some nopeuttaa ja helpottaa viestintää monessa eri tilanteessa. Siinä missä se myös asettaa paineita olla aktiivisempi ja esimerkiksi vastata saapuviin viesteihin melko välittömästi, se myös mahdollistaa nopean viestinnän ja tiedonkulun. Jokaisen tulisi kuitenkin löytää omat rajansa somen käyttöön ja viestintään; aina ei tarvitse olla saatavilla tai vastaamassa viesteihin, vaan on sallittua ja myös toivottavaa käyttää aikaansa muihin asioihin ja jättää puhelin hetkeksi sivuun.
Kaiken kaikkiaan luento oli hyvin mielenkiintoinen ja siitä huomasi Karhisen pitkän kokemuksen muutosjohtajana ja johtajana ylipäänsä. Henkilöstövoimavarojen johtaminen aiheena on erityisesti meitä kasvatustieteilijöitä lähellä oleva aihe, josta olisi ollut hedelmällistä kirjoittaa pitkäkin blogiteksti. Tässä kuitenkin joitakin mielestämme tärkeimpiä aiheita ja ajatuksiamme.
Kirjoittajat: Tiia Malinen
Karhinenkin puolestaan painottaa sitä, että kaikki johtaminen on loppujen lopuksi pohjimmiltaan viestintää. Hän lisää, että luottamukseen perustuva kulttuuri organisaatiossa lisää muutosälykkyyttä ja mahdollisista muutoksista olisi hyvä keskustella ja tiedottaa organisaation sisällä mahdollisimman paljon. Kuitenkin nykypäivän lainsäädäntö esimerkiksi asettaa hyvin tarkat rajat esimerkiksi yhteistoimintaneuvotteluiden käynnistämisestä ja siitä tiedottamisesta. Tällaisen lainsäädännön vuoksi monet organisaatiot ja niiden johto ovat erityisen varovaisia tiedottamisen ja muutoksista keskustelemisen suhteen, mikä ei välttämättä ole kovin toivottava asia.
Somekeskustelu
Viestintää on helppo ja nopea toteuttaa nykypäivänä myös sosiaalisessa mediassa ja muun pikaviestinnän kautta. Karhinen käsittelikin luennolla muun muassa omaa twitter-uraansa ja aktiivisuuttaan sosiaalisessa mediassa. Keskustelua käytiin myös toisen luennoijan Anu Puusan ja Karhisen välillä siitä, että sosiaalisessa mediassa on sinne kerran lähdettyään oltava aktiivinen jo oman professionsakin puolesta. Tästä syystä Puusa ei ole halunnut lähteä sosiaalisen median maailmaan mukaan, mutta Karhinen puolestaan viettää päivittäin tunteja päivittäen esimerkiksi suuren suosion saanutta twitter-tiliään. Tämä keskustelu oli mielenkiintoinen ja hyvin ajankohtainen, sillä nykyään melkein jokaisen tosiaan oletetaan olevan aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja käyttävän siellä paljon aikaansa. Tämän oletuksen myötä raja vapaa-ajan ja esimerkiksi työn välillä hämärtyy ja monien asiantuntijoiden odotetaan käsittelevän ja ottavan kantaa ajankohtaisiin aiheisiin myös vapaa-ajallaan. Tästä syystä on ymmärrettävää, ettei sosiaalisen median pyöritykseen halua välttämättä ollenkaan lähteä mukaan.
Digitalisaatio ja sosiaalinen media tulisi kuitenkin Karhisen mukaan nähdä erityisesti mukaavuustekijänä; some nopeuttaa ja helpottaa viestintää monessa eri tilanteessa. Siinä missä se myös asettaa paineita olla aktiivisempi ja esimerkiksi vastata saapuviin viesteihin melko välittömästi, se myös mahdollistaa nopean viestinnän ja tiedonkulun. Jokaisen tulisi kuitenkin löytää omat rajansa somen käyttöön ja viestintään; aina ei tarvitse olla saatavilla tai vastaamassa viesteihin, vaan on sallittua ja myös toivottavaa käyttää aikaansa muihin asioihin ja jättää puhelin hetkeksi sivuun.
Kaiken kaikkiaan luento oli hyvin mielenkiintoinen ja siitä huomasi Karhisen pitkän kokemuksen muutosjohtajana ja johtajana ylipäänsä. Henkilöstövoimavarojen johtaminen aiheena on erityisesti meitä kasvatustieteilijöitä lähellä oleva aihe, josta olisi ollut hedelmällistä kirjoittaa pitkäkin blogiteksti. Tässä kuitenkin joitakin mielestämme tärkeimpiä aiheita ja ajatuksiamme.
Kirjoittajat: Tiia Malinen
Kuvat: pixabay.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti