Tällä luennolla puhuttiin byrokratian johtamisesta, institutionalisoitumisesta, McDonaldisaatiosta ja johtamiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Erityisen mielenkiintoisena luennolta jäi mieleen Mervi Parviaisen, eli pelastusopiston rehtorin vierailuluento Kuopiosta lähetettynä.
Työnantajan direktio-oikeuden ja aiempaan luentoon viitaten vallan legitimaation pohjana on työlainsäädäntö. Luennolla puhuttiin, miten elämme ajassa, jossa on vaihtoehtoja ja yksilön vapautta kunnioitetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuitenkin organisaatioissa tarvitaan selkeitä rakenteita vallan ja vastuiden jakautumisesta. Myös byrokraattisia rakenteita, tarkkoja toimintaohjeita ja yksityiskohtaisempaa valvontaa ja säätelyä tarvitaan edelleen vaihtelevissa määrin riippuen organisaation toimintakentästä ja perustehtävästä. Esimerkiksi sairaaloissa, virastoissa, kuten Kela ja tuomioistuimissa toiminnan tarkka säätely lailla takaa kansalaisten turvallisuuden, yksityisyyden suojan ja tasa-arvoisten oikeuksien toteutumisen.
Lainsäädäntö antaa toiminnalle reunaehdot, joiden sisällä on mahdollisuus tehdä ratkaisuja, toimia myös joustavasti ja luovasti. Erityisen merkityksellinen huomio on, että valtaan liittyy aina myös vastuu. Eli toisin sanoen viranomaistoiminnassa on mukana aina myös ratkaisupakko, jota määrittelee hallintolaki. Myös johtajalla on viime kädessä suurin vastuu päätöksistä ja velvollisuus tehdä näitä päätöksiä. Johtajan ei kuitenkaan tarvitse toimia yksinään, vaikka hän erityisessä juridisessa vastuussa omasta yksiköstään onkin. Johtamiseen liittyvät päätökset ovat usein yhteispeliä työyhteisön kanssa.
Mieleeni jäi myös, miten Mervi kehotti meitä opiskelijoita tulevaisuudessa tutustumaan perinpohjin omaa työnkuvaa säätelevään lainsäädäntöön, joka antaa keskeiset ehdot toiminnan sisällöille. Pelastusopiston ja Mervin oman toimenkuvan osalta tällaista lainsäädäntöä ovat Työ- ja virkamieslaki sekä hallintolaki.
Mervi puhui byrokratiasta ja hierarkisoitumisesta kertoen esimerkkejä omasta työnkuvastaan pelastusopiston rehtorina. Erityisen kinnostavina mieleeni jäivät Mervin kokemukset erilaisista johtajuuteen ja esimiesasemaan liittyvistä haastavistakin tilanteista hänen oman uransa varrella.
Hän puhui esimerkiksi muutosjohtamisesta ja siitä, miten johtajan itse olisi viisasta toimia muutoksen keskellä. Muutosprosessia määriteltiin sekä hämmentäväksi että opettavaiseksi kokemukseksi. Johtajan tulisi ottaa muutoksen vetäjän rooli. Hänen tulisi olla opportunisti, elää mukana muutoksessa ja keskittyä vaikuttamaan niihin asioihin, joihin omalta osaltaan pystyy. Johtajan ominaisuuksista puhuttaessa taas korostuivat kyky kuunnella ja olla häkeltymättä. Sekä johtajan taitona että myös merkityksellisenä alaistaitona Mervi toi esille ongelmatilanteessa kyvyn tuoda esille myös jokin ratkaisuehdotus. Kun on rohkeutta tuoda mielipiteensä esille sopivassa tilanteessa, niin silloin tulee itselle sellainen tunne, että on kyennyt omalta osaltaan vaikuttamaan asioihin. Yksilöllä on vastuu lausua julki kokemuksensa, mutta johtajalla on erityinen vastuu rakennettaessa yhteistä ymmärrystä ja keskustelun lopputulemaa (common understanding).
Millainen on nykypäivän osaava virkamies tai hyvä johtaja?
Byrokraattisuudelle on edelleen paikkansa nykypäivän Suomessa. Tähän oli mielenkiintoista havahtua itsekin, sillä joka paikassa ja myös kasvatustieteen syventävillä kursseilla puhutaan paljon työelämän muutoksesta sekä joustavasti toimivista verkosto-organisaatioista, ja sitä kautta voisi helposti tulla pintapuolinen tuntuma siitä, ettei byrokratoille enää ole jalansijaa nyky-yhteiskunnassa. Kuitenkin voidaan todeta taas tämän luennon pohjalta, että institutionalismi ja byrokraattiset toiminnan periaatteet ovat tietyissä määrin t tarkoituksenmukaisia myös joustavammin toimivissa asinatuntijaorganisaatioissa. Tästä hyvänä esimerkkinä asiakirjojen kirjallinen dokumentointi. Dokumenteilla on ensinnäkin juridinen painoarvo, jos jokin menisi vikaan ja asioita olisi tarpeen selvitellä jälkeenpäin. Lisäksi dokumentoiminen auttaa organisaatioita myös vaalimaan osaamispääomaansa ja säilyttämään hiljaista tietoa organisaation sisällä ja osana hyviä toimintamalleja myös henkilöstön vaihtuessa.
Mervi painotti, ettei organisaatioiden kehittyminen persoonattomiksi hallintokoneistoiksi ole missään määrin enää tarkoituksenmukaista nykyaikana. Johtaminen on ennen kaikkea tämän luennon perusteella viestintää ja työtä, jota tehdään omalla persoonalla. Virkamies voi hyvinkin tehdä itseään ja organisaatiotaan hyvän maun rajoissa näkyväksi somessa, kuten Twitterissä ja Facebookissa.
Hyvää johtajaa voisi tämän luennon pohjalta kuvailla rohkeaksi ja itseensä luottavaksi, mutta muiden arvon ymmärtäväksi tiimipelaajaksi. Hyvä johtaja ei pelkää tunteiden vyörymistä työpaikalle, eikä mene hämilleen tällaisissa tilanteissa, vaan ymmärtää tunteissa ja niiden viisaassa vastaanottamisessa sekä avoimuudessa olevan voimaa ja mahdollisuuksia uusiin ratkaisuihin. Hyvä johtaja ei myöskään piiloudu asemansa oikeuttavan legitiimin byrokratian taakse, vaan uskaltaa ja haluaa keskutella sekä ideoida yhdessä. Hyvä johtaja luo omalta osaltaan ilmapiiriä, jossa organisaation jäsenten on hyvä olla ihmisinä ja motivoivaa työskennellä oman alansa asiantuntijoina.
Kuvan lähde: <https://www.pardia.fi/viestinta/uutiset/kaikki-uutiset-2017/?x13333903=13334070>
Kirjoittanut:
Anu Villman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti