Keskiviikkona 24.10 johtamisen professori Anu Puusa kävi pitämässä kurssillamme vierailijaluennon. Tämän luennon olennaisimpia teemoja olivat johtajuusajattelun kehittyminen sekä erityisesti johtajuusteoriat ja niiden kehittyminen teollisesta maailmankumouksesta aina nykypäivään saakka.
Aivan luennon alussa Puusa käsitteli johtamista ja johtajuutta erillisinä termeinä. Omasta mielestäni olennaisinta tässä määrittelyssä oli se, kuinka johtaminen tulee aina käsittää vuorovaikutussuhteena, sillä johtaja ei voi johtaa, ellei häntä kukaan seuraa. Johtamista tuleekin tarkastella hyvin paljon laajempana kokonaisuutena kuin pelkkänä johtajan käyttäytymismallina. Nykyään johtamisesta puhuttaessa tarkastellaankin itse johdettavaa organisaatiota kokonaisuudessaan, sekä organisaation ja muun ympäristön välistä suhdetta, eikä niinkään keskitytä johtajaan itseensä.
Johtamisteoriat, erityisesti niiden monimuotoisuus ja tärkeys olivat myös luennon pääteemoja. Johtamisesta ei ole olemassa yhtä kaiken selittävää teoriaa, eikä se olisi myöskään tarkoituksenmukaista, sillä kuten edellä mainitsin, johtaminen tulee käsittää vuorovaikutussuhteena, jota puolestaan tulee tarkastella käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta käsin. Koska käyttäytymistieteissä ei ole mahdollista luoda luonnontieteiden tavoin tiettyjä yleispäteviä teorioita, ei myöskään johtajuudesta voi olla kaiken kattavaa, yhtä yleispätevää teoriaa olemassa. Siksi onkin hyvä, että johtamisteorioita voidaan tarkastella rinnakkain teorioina, jotka eivät sulje toisiaan pois ja joista yksikään ei ole ultimaattisesti ylitse muiden, vaikka tiettyinä aikoina jokin tietty teoria saattaakin olla muita "trendikkäämpi" tai suositumpi. Puusa nosti esiin myös ajatuksen siitä, että johtaminen on monimuotoinen, abstrakti ilmiö, joka muuttuu ajassa ja on kontekstisidonnainen.
Oli mielenkiintoista oppia johtamisteorioiden alkujuurten sijoittuvan teollisen vallankumouksen yhteyteen. Puusa kertoi omistavan yläluokan ja työtä tekevän alaluokan erottelusta tuohon aikaan. Omistava luokka sai enemmän aikaa ajattelemiseen ja johtamiseen, kun alemman luokan väki teki ruumiillisen työn. McGregorin mukaan yläluokka on eliittiä ja ihmiskäsitys alemman luokan ihmisistä kiteytyi x-teoriaan. X-teorian käsitys ihmisistä on, että heihin ei voi luottaa, he tekevät työtä vain rahan tai muun palkkion takia, motivaatio on ulkoinen. Ihminen on laiska ja tarvitsee jonkun käskyttämään heitä. Tästä päästiin johtamisparadigmoihin ja eri aikakausien koulukuntien näkemyksiin johtajuudesta.
Toinen mielenkiintoinen näkökulma johtajuuteen, johtajan merkitykseen työntekijöille ja johtamiseen oli Hawthorne-ilmiö, joka käytiin luennolla läpi. Hawthorne-tutkimuksessa testattiin valaistuksen vaikutusta työntekijöiden tehokkuuteen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että myös himmeämmän valaistuksen ryhmissä tehokkuus lisääntyi. Tämä johtui siitä, että työntekijöihin oli kiinnitetty huomiota ja he olivat ryhmäytyneet ja kokeneet yhteenkuuluvuuden tunnetta omassa ryhmässään. Hawthorne-ilmiön mukaan työntekijöiden tehokkuus ja ehkä työssä viihtyminen lisääntyvät, jos johtaja kiinnittää heihin huomiota ja työntekijöillä on mahdollisuus ryhmäytyä oman tiiminsä kanssa. Johtaminen on näin myös vuorovaikutustaitoja sekä ihmissuhdetaitoja, eikä pelkästään asioiden johtamista (management).
Puusan vierailijaluento kokonaisuudessaan oli hyvin ajatuksia herättävä ja asiantunteva. Puusa havainnollisti hyvin sen, kuinka johtajuuskin, kuten kaikki muukin vuorovaikutus, on hyvin kontekstisidonnaista; samoja teorioita tai käyttäytymismalleja ei voida soveltaa erilaisissa tilanteissa vaan on käytettävä yksilön omaa pelisilmää muuttuvissa tilanteissa toimiessa. Tämä onkin hyvä läksy muistaa niin johtamisessa kuin ihan jokapäiväisessäkin elämässä.
Kirjoittajat:
Tiia Malinen
Emmi Ylihärsilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti